Esikoislestadiolainen herätysliike

 

 

Herätysliike on saanut nimensä ruotsalaisen rovasti Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Uskomme ja oppimme eivät ole mitään uutta, vaan sama apostolinen kristillisyys, jonka Jeesus itse asetti perustaessaan seurakuntansa. Apostolit olivat ensimmäiset viestinviejät, minkä jälkeen tämä kristillisyys on kulkeutunut pienempien ja suurempien heräysten kautta aina tähän päivään saakka. Tämän saman kristillisyyden Martti Luther nosti esiin uskonpuhdistuksessa 1500-luvulla ja myöhemmin Laestadius 1800-luvulla. Tämä kristillisyys on edelleen elävänä ja täydessä voimassaan.

​ Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi haudasta, tuli opetuslastensa luo ja tervehti heitä rauhan tervehdyksellä. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi heille: ​”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, lähetän minäkin teidät.” Kun hän oli sanonut tämän, hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh. 20:21-23). Jeesus itse lähetti ensimmäiset opetuslapsensa julistamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta Hänen nimessään (Luuk. 24:47). Jumala on käyttänyt aina ihmisiä palvelijoinaan, ja Taivaan valtakunnan avaimet ovat yhä käytössämme (ks. Matt. 16:19).

Uskonpuhdistaja Martti Luther (1483-1546) eli vuosikausia heränneellä omallatunnolla yrittäen päästä sovintoon Jumalan kanssa luostarielämän kautta. Vasta kun hänelle julistettiin synninpäästön sana, hän sai rauhan ja se vaikutti elävän uskon Lutherin sydämessä, uskon, jonka vain Jumala voi sytyttää. Lutherin sydämen läpi kävi valonsäde, kun hän sai kokea Raamatun sanan: ”Vanhurskas elää uskosta” (Room 1:17). Tehtävän ja vallan antaa syntejä anteeksi on Jeesus asettanut täällä maan päällä olevaan seurakuntaansa. Tästä Luther sanoo: ”Vaikka syntien anteeksiantamisen valta kuuluu Jumalalle, pitää meidän tietää, että hän käyttää tätä valtaa sen viran kautta, johon hän kutsui apostolit.”

Lars Levi Laestadius (1800-1861) syntyi Jäkvikissä Pohjois-Ruotsissa. Hän opiskeli kasvitiedettä ja teologiaa Uppsalassa, hänet vihittiin Ruotsin kirkossa papin virkaan vuonna 1825 ja asetettiin sen jälkeen papiksi Kaaresuvantoon. Vasta vuonna 1844 Laestadius sai elävän uskon, ja tämä oli voimakkaan heräyksen alku. Kun hän oli yhdellä monista tarkastusmatkoistaan vuonna 1844, eräs saamelaistyttö, Lapin Maria, oikealta nimeltään Milla Clemensdotter, tuli puhuttelemaan häntä. Omasta kokemuksestaan tyttö tiesi, millä sieluntilalla Laestadius oli, ja hän tuli Laestadiuksen avuksi tämän sielunhädässä. Maria oli itse vakava kristitty, joka oli tullut elävään uskoon herätyssaarnaajan ja Noran seurakunnan papin Per Brandellin kautta.

Tätä lohdutusta, sanaa uskosta (Room.10:8) saarnataan keskuudessamme, nimittäin sanaa syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin on evankeliumi ja elävä usko levinnyt sydämestä sydämeen, ”uskosta uskoon” (Room. 1:16-17). Yksi Laestadiuksen lähimmistä työkumppaneista, Juhani Raattamaa (1811–1899), kuvaa, että hän on nähnyt tämän heräyksen kasvavan pienestä siemenestä suureksi puuksi, jonka oksat ulottuvat yli valtakuntien rajojen ja valtamerien. Puun juuret ovat Ruotsin Lapissa. Apostolisen mallin mukaisen lähetystoimen kautta kristillisyys on sidottu yhteen Ruotsin Lapin äitiseurakunnan kanssa.

Pidämme Raamattua kirjojen kirjana, mutta pidämme myös Laestadiuksen saarnoja niin arvokkaina, että luemme hänen saarnansa aina, kun kokoonnumme seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa. Seuramme alkavat virrenveisuulla, rukouksella ja Laestadiuksen saarnan lukemisella, minkä jälkeen joku saarnaajista puhuu Raamatun tekstistä. Seurat päättyvät rukoukseen ja virrenveisuuseen.

Suureksi iloksemme monet lapset ja nuoret seuraavat kristillisyyttä elävällä sydämen uskolla ja varmoina Jumalan lapsen osastaan. Teemme laajaa lapsi- ja nuorisotyötä. Seuratilaisuutemme ovat avoimia kaikille, jotka haluavat kuulla elävää Jumalan sanaa, Kristuksen ja apostolien julistamaa oppia. Rukouksemme on, että Jumalan sana vaikuttaisi ihmisissä meidän aikanamme, myös sinun sydämessäsi. Tärkeintä kaikille ihmisille on omakohtainen elävä usko ja kristillisyys, joka antaa tarkoituksen ja turvan elämässä, lohdutuksen kuolemassa ja iankaikkisen elämän varmuuden.